torstai 11. maaliskuuta 2010

Alastomia naisia ja vähän muuta

Niin tuli kokeidenpalautus Helsingin kuvataidelukioon, ja minä siinä sitten aikani kuluksi noukin töitä seiniltä. Kärräsin kotiin myös 2. jakson elävän mallin piirrustuskurssin hiilisutturat, ja niitä tähän nyt ihan ensimmäisenä.



Suo, kuokka ja Justiina. Nämä ovat kaikki A1-kokoisia hirvityksiä, joten kännykamera oli oiva, joskin ei kovin imarteleva apu.



Oikeasti ideana oli piirtää yksi hahmo, ja mallin vaihtaessa joka kerta vähän asentoaan olisi pitänyt vain uusia raajoja piirrellä eri väreillä. Mua ei huvittanut, joten kulutin aikaani monen vähän erinäköisen hahmon piirtämiseen. (lopulta tosin kyllästyin siihenkin, ja piirsin vain ison ja ruman käsivarren) Marden taiteilema Stude se siellä reunassa hyppii trampoliinilla.



Vähän lähikuvaa pienistä naishahmoista. Valkoinen liitu on kaveri.



Kurssin viimeinen työ, jossa sai kuulemma käyttää vähän omaa tulkintaa. Ko. ohjetta en tosin tunnin alussa kuullut, joten tämä postmodernismin riemuvoitto ammensi inspiraationsa vain ja ainoastaan siitä syvimmästä väsymyksen tilasta, joka koittaa klo 19 maanantai-iltana neljän tunnin aktiivisen seisomapiirtämisen jälkeen. Sen nimi on "Egyptiläinen istuu liekeissä".



Vastapainoksi heti perään kurssin ensimmäinen työ. Pärstä on häpeäksi koko maailmalle.



Pari croquis-luonnosta erään tunnin alusta. Meillä oli tapana tehdä näitä aina ensimmäiset 20min, mutta mäpä luistin niistä tyylikkäästi haahuilemalla ympäri salia etsimässä "oikeanlaisia hiiliä". Kyseiset krokit menivät kyllä aivan penkin alle, ties mikä luomisen tuska muhun iski.



Tykkään tästä itse eniten, vaikka oikean jalan lyhennys ei ihan onnistunutkaan. Selkälihakset on nannaa piirtää! Tällä mallilla niitä onneksi riittikin. En muuten varmaan olisi selvinnyt tätä kurssia loppuun ilman Juissi-mehua ja fetajuustokolmioita, joiden pupeltamiseen suurin osa ajasta menikin.

Sain myös viimein kotiutettua sen hermoja raastaneen teossarjan, ja yhä hermoja raastavampaa oli sen skannaus. Paperit kun eivät nääs olleet aivan A4-kokoisia, niin kuviin syntyi mukavia pikku varjoja skannauksen yhteydessä. No, kasasin niistä nyt kuitenkin tällaisen yhden kokonaisen kuvan.



Olen tässä viimeaikoina suunnitellut aika ahkerasti tulevien nettisivujen ulkoasua, joka alkanee viimein hahmottua kokonaisuudessaan. Pitäisi jostain vaan repiä aikaa ja innostusta ruveta sitäkin piirtämään. Eikä varmaan ole mitenkään yllättävää, että kotipuolessa en ole paljoakaan saanut aikaiseksi.



Paitsi Julin. Poikaparka torkahti yksi päivä ja... No, mikäli ei halua tulla ikuistetuksi luonnoslehtiöön, moista ei ilmeisesti mun seurassani kannata tehdä.

Skannasin myös viimein yhden vanhan A3-kokoisen työn, jonka tein viimevuonna teknisen piirrustuksen 2. kurssilla. Tehtävänä oli soluttaa kolme eri ympäristöä yhteen kuvaan, jossa tulisi olla ainakin yksi yhden pakopisteen perspektiivi. No, itse tölväisin omaan työhöni samantien kolme pakopistettä, leuhka kun olen - ja perspektiivifriikkikin vielä.



Kalat valtaa maailman. Skannausraja näkyy edelleen tyhmästi (jouduin skannaamaan tämän KOLMESSA osassa), mutta eipä tuo varmaan katselua haittaa. Hyvä minä.

Ensi kerralla varmaan kämäisiä kännykamerakuvia kirjansidontakurssin tuotoksista, eli - no, kirjoista. : D