tiistai 9. helmikuuta 2010

Was wir allein nicht schaffen

Kehitinpäs tähän melkein heti perään uuden merkinnän, koska satuin tänään saamaan turvallisesti kotiin rakkaimman luomukseni, eli kuvataiteen lukiodiplomini! Räpsin siitä niin innoissani kuvia, että pakkohan ne nyt on jakaa täälläkin.

Tehtävänantonani oli siis "Sukupuolen kuvat: Tarkastele sukupuolen esittämisen tapoja taiteessa ja/tai visuaalisessa kulttuurissa". Jotta tässä nyt ei tarvitsisi toista kertaa lähteä sepustamaan, miksi päädyin sellaiseen ratkaisuun kun nyt tein, kopioin tähän portfolioni turinoita aiheesta parilta ekalta sivulta.

ALUSSA OLI SIPULI.
Tai tarkemmin sanottuna kasa tehtävänantoja, joista yksikään ei varsinaisesti huutanut nimeäni.

Sitten eräänä hyvin erityisenä päivänä noin tasan kolme kuukautta tehtävien lukemisen jälkeen yksi niistä alkoi huutaa.

Sillä hetkellä istuin Postitalon Wayne's Coffeessa ja nautin rauhassa mangosmoothietani. Noin viidentoista minuutin jumituksen jälkeen katseeni hakeutui Iltalehden lööppiin:

"DIILI: HJALLIS HARKIMO JÄRKYTTYI NAISTEN HÄIKÄILEMÄTTÖMYYDESTÄ!"
"En tiennyt naisten voivan käyttäytyä näin!"
... Siitä se sitten lähti.

IDEOINTIPROSESSI
Harkimon avautumisen aiheuttama adrenaliiniräjähdys sai pienen rekkalesbofeministin nostamaan päätään mieleni syövereistä. Tämän seurauksena tehtävä no. 1, "Tarkastele sukupuolen esittämisen tapoja taiteessa ja/tai visuaalisessa kulttuurissa", vastasi kutsuhuutooni.

Muita syitä tehtävänannon valitsemiseen ei oikeastaan ole.

... Tai valehtelematta, juuri 1. tehtävä vei lähes ironisen nostalgiselle matkalle kultaiseen nuoruuteen, jossa en osannut kävellä korkokengillä, käyttää hameita tai puhua tyhjäpäisistä asioista. Siis tehdä juuri niitä asioita, joita naiset ainakin Cosmopolitan-lehden mukaan tekevät parhaiten.

Vaan miten Hjallis Harkimo tähän liittyy? Sitä mietin itsekin hetken siinä Wayne's Coffeessa kököttäessäni. Miksi moinen kommentti naisten yhtäkkisen miehisistä piirteistä ylipäätänsä herätti enemmän ajatuksia kuin viereinen lööppi Miss Suomen seksiskandaalista?

Olen monesti näin "pienenä ja söpönä" kuullut kommentteja asioista, joita en sukupuolisen stereotypisesti "voi tehdä". En esimerkiksi saisi inhota lapsia tai puhua rivoja. Ulkonäköäni on usein luonnehdittu "liian viattomaksi" kiroamaan naapurin kakaroita helvettiin.

Saatan käyttää pääasiassa korkokenkiä, pukeutua vain hameisiin, rakastaa ruuanlaittoa ja siivousta sekä olla yliempaattinen, mutta. Minä. En. Ole. Lempeä.

Siksi Hjallis Harkimo.

Mitä jos joskus - ihan vaan joskus - nainen ei olekaan pehmeän turvallinen ja lempeä tai ajattele kaikkea tunnepohjalta? Mitä jos median kuvaaman ihannenaisen sisällä asuukin perinteisen shoppailufriikin sijaan rekkamies vatsa hotdogeista turpeana?

Nyt saat avata diplomityöni ovet! HEP!


Tähän kuului vielä katkeransuloinen kappale "Idea kansan kielellä", jossa OIKEASTI selitän työn idean, mutta eivätköhän kaikki jo ymmärtäneet muutenkin. Siis kuviin!


Kyseessä ovat siis ovet. Tämmöisen kaukoitä-tyyppiset ovet, jotka voi avata. Kokoa tällä on 40cm x 60cm. Mustaksi sprayattua puuta ja paljon silkkipaperia pingotettuna.


Ovet aukeavat.... *rumpujen pärinää*
(ai niin, pahoittelut kuvien laadusta, kännykamera ei oikein tykännyt olkkarin valaistuksesta)


TÄDÄÄ! Lihava mies geishan päällyskankaaseen kääriytyneenä!


Tällainen hökötys siis kokonaisuudessaan. Toteutustavasta en jaksa sen enempää selitellä, mutta Erikeeperiä upposi reippaasti.


Lähikuva mahamiehestä. Pukua oli kiva maalailla, laskokset ovat perversioni.


Näitä kuvia riittää: lähikuva saranoista, joiden poraaminen oli muuten näin sivumennen sanoen aikamoista tuskaa takapuolessa.


Tämmöisetkin tarttuivat koululta mukaan! Eli armas portfolioni sekä arviointipöytäkirja, jossa muuten btw luki, että olen 07F. Mitä? Se on kyllä B...




Pari lähikuvaa portfoliosta. Klikkailkaapas, niin pääsette lukemaan.


Tämän nyt ainakin klikkaatte isommaksi! Työn arvostelu. : D

Että tämmöistä. Nyt se nököttää tossa lattialla yksin ja hyljättynä ilman rakkautta. : < Tota oli kiva väkertää, ja kuulin ohjaavalta opettajalta mukavia kommentteja.

Mitähän muuta? Testailin tänään aikani kuluksi jouluahjaksi saamiani tekoripsiä, joihin tietysti kuului myös armoton meikkaaminen. Se onnistui vielä suhteellisen nopeasti, mutta kuvan ottaminen... No, kamerakännykän avut eivät ehkä ihan riittäneet mitä viehättävimmän pärstäkertoimeni ikuistamiseen.


Kuvat...


... eivät ihan... (tätä piti tarkentaa, oli sen verran tärähtänyt)


... onnistuneet. Tästä tuli nyt sitten profiilikuva. Enkä halua kuulla sanaakaan noista ilmeistä tai siitä, että järjestyksessä toinen kuva on otettu vessassa.

Asiasta sipuliin, tänään pitkän saksan prelin jälkeen sain lyhyen saksan prelini tulokset, ja M sieltä rapsahti. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olin kuitenkin sen verran tyytyväinen pitkän saksan kurssiesseeseeni, että nyt te kaikki kolme saksantaitajaa (Google translator on kaveri, tosin huono sellainen. Kääntäkää englanniksi niin saa vielä jotakin selvää, mutta suomeksi tämä on vallan hulvaton) voittekin sen lukaista. Kirjoitin sen tähän aikani kuluksi:

3. "Nur wer seine Vergangenheit kennt, hat eine Zukunft"

Meine Mutter sagt immer, das ich nicht die selbe Schwäche machen muss, wie die andere eher mich. Das steckt mich zu denken, was sie mit dieser Redensart meint. Was für Schwäche? Etwas ernst? Oder bedeutet sie nur, nicht zu jung heiraten und andere gleiche "Fehler"? Was für ein Leben haben meine Verwandten vor meinem Geburt gelebt?

Ich interessiere mich für Geschichte, und die Geschichte meiner Familie finde ich natürlich besonders interessant. Die Herkunft meiner Familiewurzeln liegt in der nördliche Karelischen Orte, und es ist spannend herauszufinden, wie wir in diesen Punkt geraten geraten sind. Ich habe gehört, dass wenn meine Oma jung war, plante sie nach Russland mit ihrem Freund zu fliehen. Manchmal spiele ich mit diesem Gedanke: ob es meiner Oma gelungen hätte, wäre "ich" eine Russin. Mein Opa ist schwedisch, und es ist seltsam zu denken, dass ob er noch in Schweden wohnte, wäre ich nicht "ich". Da würde ein schwedisches Mädchen sein, mit schwedischen Eltern in einer schwedischen Stadt - und mit einer schwedischen Geschichte.

Unsere Herkunfte bilden unsere Identitäten - wer wir sind, wo wir sind und wie wir die Welt sehen. Unsere Geschichte behandlen nicht (immer) die Jugendliche, wer jung heiraten wollen. Es ist unmöglich zu sagen, dass wir diese "Fehlern" vermeiden müssen: ob wir uns so entscheiden, ist es was wir sein wollen, und es ist was unsere Ahnen sein wollte. Die Geschichte unserer Familie hat uns "hergestellt".

2 kommenttia:

  1. Koska muuhun oot varmaan kuullu jo mun kommentit, niin Herran jee, noi ripset <3 (tosin oot kuullu tonkin!)

    VastaaPoista
  2. Joo, noi ripset on aika hurjat. : D Tosin ei voita niitä oransseja. <3

    VastaaPoista